Kulttuurishokki

Takana on rankka matkapäivä. Starttasimme aamulla neljältä Hotelli Pilotista nukuttuamme kolmen tunnin yöunet ja syötyämme hyvän varhaisen aamiaisen. Lentokentän sähköinen check-in -pääte ei suostunut yhteistyöhön, mutta näyttihän tuo check-in onnistuvan vielä tiskilläkin vaikka terminaalin kyltit toisin väittivät. Ilmaan päästiin suunnitellusti kello 6.30, ja koneen vaihto Frankfurtissa sujui myös hienosti.

Hei me lennetään!

Pitkä (9h) lento Miamiin sen sijaan oli ahdas, kuuma, tylsä ja äänekäs. Paitsi että täyteen pakatun Boeing 747-400 lentokoneen tuolit olivat ahtaassa, siellä oli varmasti 25 astetta lämmintä, matkan ainoa viihde oli kaksi kokoperheen elokuvaa ja istumapaikkamme oli ympäröity itkuisilla pikkulapsia. Huonot yöunet eivät parantaneet tilannetta, vaikka jonkun verran onnistuimmekin kaikki nukkumaan lennon aikana.

Ryydyttäneestä pitkästä lennosta huolimatta, Lufthansa ansaitsee kiitosta erittäin hyvästä ruuasta ja juomatarjoilusta matkan aikana, täsmällisyydestä sekä luotettavuudesta toimittaa matkatavarat samaan osoitteeseen matkustajien kanssa. Lufthansa tarjosi myös viihdettä lennon lopulla, kun meille tarjoiltiin toinen lämmin ateria vain tuntia ennen koneen laskeutumista. Oli jännittävää seurata ehtivätkö lentoemännät keräämään kaikki tyhjät tarjottimet ja järjestämään kenttäkeittiönsä ajoissa. Kiire oli melkoinen ja viimeisiä turvavyö-tsekkauksia tehtiin vain viisi minuuttia ennen koneen tärähtämistä maanpinnalle. Eli ei se sitten ehkä niin tylsä lento kokonaisuudessa ollutkaan ;)

Miamissa otimme lennosta Rental Car Shuttle-bussin, kun ei löydetty terminaalin pohjakerrosta. Kuski vei meidät lentokentän Car Rental -puistoon, josta saimme käyttöömme aiemmin netissä vuokraamamme maasturin. Tosin upgradettuamme sen kokoa suurempaan. Kulkupeli on musta ja virheetön GMC Yukon, jolla on ajettu vasta 6000km. Pirssin ainoat puuteet ovat nahkapenkit ja punainen väri, mutta pääasia on, että kuski on tyytyväinen.

Möhkö

Perillä Floridassa väsynyttä minua odotti kulttuurishokki. En muistanutkaan, kuinka ystävällisiä ja puheliaita ihmiset täällä ovat. Shuttle-bussikuski otti puheeksi Nokian ja Olof Palmen, autovuokraamon nainen kertoi Suomen olevan hänen suosikkimaansa ja viinakaupan myyjä puhui säästä kun ei varmaan muuta siihen hätään keksinyt. Savolainen pikkusielu minussa miettii, onko kaikki tämä ystävällisyys aitoa vai vain tippien kalastelua.

Ystävällisten ihmisten lisäksi minut yllätti sää. Täällä on nimittäin tällä hetkellä poikkeuksellisen kylmää. Normaali joulukuun lämpötila on reilut 20 astetta, mutta saapuessamme tänään oli vain 10 astetta. Huomiseksi on vielä luvattu samaa, eli viileää mutta aurinkoista ja kuivaa, mutta viikonlopuksi on onneksi luvattu taas lämpenevää.

Poikkeuksellisen viileää

Tavallaan voisin sanoa, että kylmä keli on omaa syytäni, sillä koko matkan naureskelin iskälle, joka oli pukenut farkkujen alle lentosukkien kaveriksi "mamikset". En voinut kuvitella, että joku lähtisi puolen vuorokauden mittaiselle lentomatkalle ja vielä Floridaan pitkissä kalsareissa, ja aika paljon asiasta tuli sitten huomauteltua matkan aikana. Perillä sitten iskä pääsi kuittaamaan ilkkumiseni, kun vastassa odotti yllättävän viileä keli.

Sopeutumistani tälle planeetalle vaikeuttaa myös yksiköt. Metrit muuttuivat jaardeiksi, kilometrit maileiksi, Celsius-asteet Fahrenheiteiksi ja vielä kellokin seitsemän tuntia taaksepäin. Huomenna myös eurooppalaiset vaatekoot muuttuvat amerikkalaisiksi, mikä pistää miettimään, että olenko tullut vanhaksi kun en enää jaksaisi sopeutua kaikkiin näihin muutoksiin. Olisiko kotona silti parempi?