Lauantaina ennen kotimatkalle lähtöä poikkesimme vielä ajelemassa ja kävelemässä Miami Beachillä ja siitä merenrantaa pohjoiseen. Tarkoitus oli kuluttaa aikaa, polttaa bensaa ja nähdä Miami Beach. Miami Beachin Art Deco -kaupunginosassa ihmettelimme erikoista arkkitehtuuria. Biitsi oli floridalaiseen tapaan pitkä ja vaalea, sekä hienohiekkainen. Joulupäivä oli tuulinen, joten auringonpalvojia ei ollut paljoa liikkeellä eikä meistäkään kukaan uskaltautunut korkeisiin aaltoihin. Tai sitten kukaan meistä ei halunnut lähteä suolaisella nahkalla ja hiekkaisilla vaatteilla istumaan lentokoneisiin ja -kentille puoleksitoista vuorokaudeksi.
Täällä olisi voinut viihtyä pidempäänkin.
Meri-ilmasto on ollut karu peltisille parkkimittareille.
Siro jouluvalo Miami Beachin tyyliin
Todennäköisesti Floridan kalleimmat kämpät löytyvät Miami Beachiltä, ja saari onkin rakennettu täyteen pilvenpiirtäjämäisiä, arkkitehtuuriltaan toinen toistaan huikeampia asuinkerrostaloja. Joulupäivä oli kaupungilla hiljainen, mutta voisin kuvitella, että arkena tämä mesta olisi tupaten täynnä ihmisiä ja autoja.
Taisi olla joku niistä lukuisista Trump torneista.
Seinällä pitää olla kello.
Pankki vai asunto-osakkeita?
Miamin ja Miami Beachin väliin jää kaistale Atlantin valtamerta.
The Robots
Matkalla palauttamaan vuokra-autoa, lentokentän rampilla Joonas harmitteli olevansa hiukan pettynyt, kun emme saaneet ajettua möhköfantin masua tyhjäksi ennen sen palauttamista. Mutta voi sitä tuuletusta..
..kun vuokraamon parkkihallissa bensatankin valo alkoi palamaan ;)
Lento Miamista Frankfurttiin oli noin tunnin myöhässä, mutta se ei meitä haitannut, koska meillä olisi seitsemän tunnin odotus Frankfurtissa ennen jatkolentoa. Pitkällä lennolla saksalainen stuertti esitteli meille suomenkielen taitoaan. Sanavarastosta löytyi mm. lisää viinaa, uimakamat ja hikipisaroita. Emme keksineet, mitä kaveri olisi voinut tarvita enempää.
Alkuillasta Miamista lähtenyt lento kesti reilut kahdeksan tuntia, ja ottaen huomioon seitsemän tunnin aikaeron laskeuduimme Frankfurtin kentälle noin kello 8.00 aamulla. Jatkolennon piti lähteä kello 14.05, mutta boordaus siirtyi vähitellen puolisen tuntia kerrallaan kuulemma tankkausongelmien vuoksi. Boordaus alkoi lopulta kello 15.40 mutta ilmaan kone nousi vasta noin puoli kuuden aikaan. Parin tunnin viivästyksestä ei kuitenkaan parane tällä hetkellä valittaa, lentomatkustajat ympäri Keski-Eurooppaa ovat viime päivinä saaneet paljon kovemminkin kärsiä lumikaaoksesta.
Portin telkkari kertoi tylsiä viivästysuutisia.
Kone oli maalattu retrotyyliin, mutta sisältä se oli ihan tavallinen. Takasiipi on ottanut moksua.
Saavuimme Helsinki-Vantaalle iltakahdeksan maissa ja saatuamme matkatavaramme, säntäsimme pihalle jotta ehtisimme Pilotin puoli yhdeksän bussiin. Värjöttelimme kollektiivisesti koko sakki kesävaatteissamme pihalla, kun joku lentokentän henkilöstöön kuuluva tuli kehottamaan meitä ottamaan taksin, Pilotin bussi oli juuttunut lumeen.
Helsinki todellakin oli kahden viikon aikana saanut paljon lunta. Pakkastakin oli ollut joulun seutuun -25 astetta, joten autojen käyntiinlähtemistäkin epäiltiin. Onneksi turhaan.
Autot olivat syvässä hangessa.
Paksu lumipeite oli varmaan pitänyt pojat lämpiminä, kun ei pakkanen ollut päässyt puremaan akun johtoja poikki.
Autot saatiin irti hangesta, mutta pikkubussi oli tosiaan niin syvässä lumessa poikittain, että se meidän piti jättää selviytymään omin nokkineen. Pakatessamme kamoja autoon Pilotin respa tuli huutelemaan, että tulkaa hakemaan rahat taksikuitteja vastaan. Melkoisen hyvää palvelua hotellilta! Ei me oltaisi iletty niitä mennä kyselemään..
Kotimatkan viimeinen etappi oli vähintään yhtä rasittava kuin pitkä, 8 tunnin Atlantin ylitys. Oli nimittäin satanut aivan hirveästi lunta, sitä tuprusi koko ajan ja auraus loppui Renkomäkeen. Radiouutiset kertoivat erittäin huonon ajokelin vaivaavan Etelä- ja Länsi-Suomea, mutta kaamea keli jatkui liki Juvalle. Helpotus oli melkoinen kun lumisade lakkasi ja tie kuivui, tähdet vain tuikkivat pimeällä taivaalla. Silloin tiesin tulleeni kotiin!
Tämä matka on hyvä päättää Phil Collinsin, Miami Vicestakin tutuksi tulleeseen In the Air Tonight -kappaleeseen. Vaikka matka on tullutkin päätökseensä, niin blogi tulee saamaan jatkoa vielä ainakin yhden postauksen verran. Luvassa on nimittäin yhteenveto tästä 13 päivän matkasta: Lopullinen toteutunut reitti, yövytyt hotellit, ajetut kilometrit, pelatut golfkentät, parhaat ruuat sekä muuta mitä vielä keksinkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti