El Grande Ende

Blogin nimi on Miami Nice 2010, joten on tarkoituksenmukaista päättää se tämän vuoden puolella. Matkan jälkeen olemme ehtineet nukkua viisi yötä ja olla töissä viisi päivää, käyttäneet kissaa kerran eläinlääkärillä ja tehdä kahdet lumityöt. Aikaeroväsymys painaa vielä, mutta toivottavasti viikonlopun myötä pääsemme siitä eroon.

Pari asiaa minulta on blogissani jäänyt mainitsematta, joille haluan vielä omat kappaleensa rakettien räiskeessä antaa. Joonas on seurannut Floridan asuntomarkkinoita jo parin vuoden ajan. Seurantaa on tehty pääosin Florida Home -sivuston kautta. Home Path -sivustolta löytyvät ne halvimmat, pankkien omistamat, myynnissä olevat kiinteistöt. Kiinteistöjen hinnat ovat tämän kahden vuoden aikana laskeneet rajusti, näin näppituntumalta noin 40%. Hintojen lasku on seurausta kiinteistöjen ylihinnoittelusta ja perheiden ylivelkaantumisesta. Kiinteistöjen hintojen putoamisen johdosta perheet ovat joutuneet liriin lainoinensa ja siksi kiinteistöjä on nyt moninkerroin enemmän tarjolla kuin on ostajia.

Perusomakotitalo kustantaa noin $50.000, condo eli osakehuoneisto vartioidulta alueelta noin $20.000. Hinnat ovat uskomattomia, ja meitä kiinnosti millaisesta slummista tuon hintaluokan kämpät voisivat irrota. Niinpä vanhempieni golfatessa ja matkan varrella mm. Fort Lauderdalessa, Cape Coralissa, Saint Luciessa ja Delray Beachillä ajelimme lähiöissä myynnissä olevien kiinteistöjen perässä. Odotimme synkempää, mutta aiemmin mainitsemani hintaluokan talot/asunnot olivat kaikki siistillä, kotoisalla ja osa jopa hienolla alueella. Olispa rahhaa ja/tai aikaa niin nyt olisi investoinnin tai ainakin pelin paikka!

Vuosi lähestyy loppuaan. Vielä pari sanaa matkan järjestelyistä, jotka hoitivat.. Me itse. Lennot varattiin ja auto vuokrattiin eBookersin kautta ja hotellit aiemmilta reissuilta hyvin tutuksi tulleen Hotels.com -sivuston kautta. Varatessamme hotelleja edellytimme aamiaista ja nettiyhteyttä, ja kaikissa hotelleissa netti myös toimi hyvin. Tämä on iso edistysaskel kahden vuoden takaisen Amerikan matkamme kokemuksiin peilaten. Netin varaussysteemit toimivat myös moitteetta ja voimme suositella niitä kaikille omatoimimatkaajille.

Maa on niin kaunis joikhaa jo telkkarissa. Floridassa sama englanniksi vasta seitsemän tunnin päästä.. Sen myötä toivon:

Hyvää uutta vuotta, uutta blogia ja uutta energiaa kaikille höpötyksiäni lukeneille ;)

Reissu pähkinän kuoressa

Reitti

Majapaikat

14.-16.12.2010  La Quinta Inn, Fort Lauderdale (38€/yö)
16.-17.12.2010  Lime Tree Bay Resort, Long Key, Keys-saaret ($89)
17.-18.12.2010  La Quinta Inn & Suites, Cutler Ridge, Miami ($74)
18.-20.12.2010  La Quinta Inn, Tampa near Busch Garden ($70/yö)
20.-23.12.2010  Hampton Inn, Lake Buena Vista, Orlando (66€/yö)
23.-24.12.2010  Castle Pines Golf Villas, Port Saint Lucie West (69€)
24.-25.12.2010  La Quinta Inn, Miami Airport North (50€)

Ajetut mailit

Meillä oli tapana merkata joka aamu edellisen päivän aikana ajetut mailit. Ottaessamme vuokra-auton käyttöön, sen mittarilukema näytti 4576 mailia. Palauttaessamme autoa lukema oli kasvanut 1524 maililla, eli tillotti tuolloin 6100 mailissa. (1 maili = 1,609 kilometriä)

Päiväys       Mittarilukema
14.12.2010  4576
15.12.2010  4622
16.12.2010  4701
17.12.2010  4870
18.12.2010  5070
19.12.2010  5374
20.12.2010  5380
21.12.2010  5560
22.12.2010  5588
23.12.2010  5697
24.12.2010  5880
25.12.2010  6043
Palautus        6100

Vuokra-auto oli musta GMC Yukon vuosimallia 2011. Möhkö oli varusteltu jenkkiautoon kuuluvin lisävarustein mm. automaattivaihtein ja vakionopeuden säätimin. Bensaa möhkön V8-moottori lipitteli 14,5 litraa 100 kilometrillä, mikä meidän kahden viikon matkalla tarkoitti neljää tankillista. Bensalitra maksoi noin 0,57 €/litra.

Pelatut kentät

Matkan aikana Mauri Tiikeri ja Eila Alligaattori pelasivat kahdeksana päivänä. Kentillä liikuttiin aina golfautoin ja pääosin pelaamaan pääsi ilman etukäteisvarausta. Tarkkaa tietoa minulla ei ole kenttien hinnoista, mutta hintahaarukka oli noin 40€-80€ per nenä.

15.12.2010  Fort Lauderdale, Inverrary Golf Club
16.12.2010  Fort Lauderdale, Inverrary Golf Club
19.12.2010  Tampa, Rogers Park Golf Course
20.12.2010  Saint Petersburg, Tides Golf Club
21.12.2010  Orlando, Hunter's Creek Golf Club
22.12.2010  Orlando, Hunter's Creek Golf Club
23.12.2010  Port Saint Lucie West, PGA Village, Ryder Course
24.12.2010  Port Saint Lucie West, PGA Village, Wanamaker Course

Haasteellisimmat kentät löytyivät Port Saint Lucien PGA kylästä. Kaunein kenttä sen sijaan löytyi Saint Petersburgin merenrannalla sijaitsevalta Tidesklubilta.

Kevyttä leijuntaa..

Muut kohokohdat

SheiKra -vuoristorata, Busch Gardens, Tampa
Simpsons Ride -animaatiovuoristorata, Universal Studios, Orlando
Rip Ride Rockit -vuoristorata, Universal Studios, Orlando

Hummeri buffet -seisovapöytä, Angel's Lobster & Seafood Buffet, Kissimmee
Shark Valley -luonnonpuisto, Everglades

Lime Tree Bay Resort, Long Key, Keys-saaret
The Grays Villa (Unit 8312A), Castle Pines Golf Villas -huvila-alue, Port Saint Lucie

Golf Galaxy -golftarvikekauppa

Lakkaisinko vai lopettaisinko, miettii maalari. Ei kai ihan vielä, kerrottavaa on vielä ainakin yhden postauksen verran...

In the Air Tonight

Lauantaina ennen kotimatkalle lähtöä poikkesimme vielä ajelemassa ja kävelemässä Miami Beachillä ja siitä merenrantaa pohjoiseen. Tarkoitus oli kuluttaa aikaa, polttaa bensaa ja nähdä Miami Beach. Miami Beachin Art Deco -kaupunginosassa ihmettelimme erikoista arkkitehtuuria. Biitsi oli floridalaiseen tapaan pitkä ja vaalea, sekä hienohiekkainen. Joulupäivä oli tuulinen, joten auringonpalvojia ei ollut paljoa liikkeellä eikä meistäkään kukaan uskaltautunut korkeisiin aaltoihin. Tai sitten kukaan meistä ei halunnut lähteä suolaisella nahkalla ja hiekkaisilla vaatteilla istumaan lentokoneisiin ja -kentille puoleksitoista vuorokaudeksi.

Täällä olisi voinut viihtyä pidempäänkin.

Meri-ilmasto on ollut karu peltisille parkkimittareille.

Siro jouluvalo Miami Beachin tyyliin

Todennäköisesti Floridan kalleimmat kämpät löytyvät Miami Beachiltä, ja saari onkin rakennettu täyteen pilvenpiirtäjämäisiä, arkkitehtuuriltaan toinen toistaan huikeampia asuinkerrostaloja. Joulupäivä oli kaupungilla hiljainen, mutta voisin kuvitella, että arkena tämä mesta olisi tupaten täynnä ihmisiä ja autoja.

Taisi olla joku niistä lukuisista Trump torneista.

Seinällä pitää olla kello.

Pankki vai asunto-osakkeita?

Miamin ja Miami Beachin väliin jää kaistale Atlantin valtamerta.

The Robots

Matkalla palauttamaan vuokra-autoa, lentokentän rampilla Joonas harmitteli olevansa hiukan pettynyt, kun emme saaneet ajettua möhköfantin masua tyhjäksi ennen sen palauttamista. Mutta voi sitä tuuletusta..

..kun vuokraamon parkkihallissa bensatankin valo alkoi palamaan ;)

Lento Miamista Frankfurttiin oli noin tunnin myöhässä, mutta se ei meitä haitannut, koska meillä olisi seitsemän tunnin odotus Frankfurtissa ennen jatkolentoa. Pitkällä lennolla saksalainen stuertti esitteli meille suomenkielen taitoaan. Sanavarastosta löytyi mm. lisää viinaa, uimakamat ja hikipisaroita. Emme keksineet, mitä kaveri olisi voinut tarvita enempää.

Alkuillasta Miamista lähtenyt lento kesti reilut kahdeksan tuntia, ja ottaen huomioon seitsemän tunnin aikaeron laskeuduimme Frankfurtin kentälle noin kello 8.00 aamulla. Jatkolennon piti lähteä kello 14.05, mutta boordaus siirtyi vähitellen puolisen tuntia kerrallaan kuulemma tankkausongelmien vuoksi. Boordaus alkoi lopulta kello 15.40 mutta ilmaan kone nousi vasta noin puoli kuuden aikaan. Parin tunnin viivästyksestä ei kuitenkaan parane tällä hetkellä valittaa, lentomatkustajat ympäri Keski-Eurooppaa ovat viime päivinä saaneet paljon kovemminkin kärsiä lumikaaoksesta.

Portin telkkari kertoi tylsiä viivästysuutisia.

Kone oli maalattu retrotyyliin, mutta sisältä se oli ihan tavallinen. Takasiipi on ottanut moksua.

Saavuimme Helsinki-Vantaalle iltakahdeksan maissa ja saatuamme matkatavaramme, säntäsimme pihalle jotta ehtisimme Pilotin puoli yhdeksän bussiin. Värjöttelimme kollektiivisesti koko sakki kesävaatteissamme pihalla, kun joku lentokentän henkilöstöön kuuluva tuli kehottamaan meitä ottamaan taksin, Pilotin bussi oli juuttunut lumeen.

Helsinki todellakin oli kahden viikon aikana saanut paljon lunta. Pakkastakin oli ollut joulun seutuun -25 astetta, joten autojen käyntiinlähtemistäkin epäiltiin. Onneksi turhaan.

Autot olivat syvässä hangessa.

Paksu lumipeite oli varmaan pitänyt pojat lämpiminä, kun ei pakkanen ollut päässyt puremaan akun johtoja poikki.

Autot saatiin irti hangesta, mutta pikkubussi oli tosiaan niin syvässä lumessa poikittain, että se meidän piti jättää selviytymään omin nokkineen. Pakatessamme kamoja autoon Pilotin respa tuli huutelemaan, että tulkaa hakemaan rahat taksikuitteja vastaan. Melkoisen hyvää palvelua hotellilta! Ei me oltaisi iletty niitä mennä kyselemään..

Kotimatkan viimeinen etappi oli vähintään yhtä rasittava kuin pitkä, 8 tunnin Atlantin ylitys. Oli nimittäin satanut aivan hirveästi lunta, sitä tuprusi koko ajan ja auraus loppui Renkomäkeen. Radiouutiset kertoivat erittäin huonon ajokelin vaivaavan Etelä- ja Länsi-Suomea, mutta kaamea keli jatkui liki Juvalle. Helpotus oli melkoinen kun lumisade lakkasi ja tie kuivui, tähdet vain tuikkivat pimeällä taivaalla. Silloin tiesin tulleeni kotiin!

Tämä matka on hyvä päättää Phil Collinsin, Miami Vicestakin tutuksi tulleeseen In the Air Tonight -kappaleeseen. Vaikka matka on tullutkin päätökseensä, niin blogi tulee saamaan jatkoa vielä ainakin yhden postauksen verran. Luvassa on nimittäin yhteenveto tästä 13 päivän matkasta: Lopullinen toteutunut reitti, yövytyt hotellit, ajetut kilometrit, pelatut golfkentät, parhaat ruuat sekä muuta mitä vielä keksinkään.

Taas erilainen jouluaatto

Olemme Joonaksen kanssa viettäneet viimeiset kolme joulua ulkomailla, jossa joulu ei ole tuntunut yhtään joululta. Tämä kylläkin sopii meille kahdelle paremmin kuin hyvin. Hieman joulutunnelmaa (Joonaksittain yliannostusta joululauluista) olemme saaneet Busch Gardens ja Universal Studios -huvipuistoissa, mutta tälle jouluaatolle joulufiilistä riitti korkeintaan siskolle hankitun tuliaisen verran ;)

Ennen eteenpäin siirtymistä, vielä muutama sana huikesta Saint Lucien kaupungista ja viime yön överimajoituksesta Castle Pine Golf Villoissa.

Meidän kämppä ylhäällä, keskellä oikealla, Joonas ja möhkö alhaalla

Pliisu nopeusrajoitus

Allasalue, jonne ei ehditty

Alueelta löytyy myös isompaa asumusta, kuvassa todennäkoisesti kolmen makuuhuoneen huvila

Tässä Stop-merkkien luvatussa maassa Drive Through -paikkoja on lukematon määrä. Pikaruokaloiden lisäksi sisäänajoväyliltä pystyy mm. nostamaan käteistä ja kuten yllä lahjoittamaan köyhille.

Meidän tosi rikkaiden, lökäpöksyijen liikenneympyrä!

Iskä ja äiti sekä PGA

Matkalla Miamiin sattui parikin onnettomuutta, joissa liikenne pysähttyi kuin seinään ja autojono jähmettyi sijoilleen. Paikoin tyypit tekivät uukkarin ohi nurmikaistaleiden takaisin ja maksulliselle tielle. mutta me odotimme jonossa kunnes jono alkoi taas vetää..

Joku pirssi vetää vinoon.

Teimme lähtöä kylille kun mainosamies iski oven välistä kuten alla. Vitsailimme, ettei viime yönä raaskinut nukkua, mutta tänä yönä ei uskaltaisi nukkaua..

Joulupäivä valkenee meille kotiinlähtöpäivänä. Meidän välilaskumme on Frankfurtissa, jossa huonot kelit ovat vallinneet jo pari päivää. Lufthansan nettisivujen mukaan Frankfurtin kentän tilanne on palaamassa normaaliksi ja että huominen lentomme olisi aikataulussaan. Tässä toivossa huomenna lähdemme kotimatkalle, kotiin ja maaanantaina töihin.

Joulu-uatto

Jouluaattoaamu on valjennut myös täällä. Yhteisen jouluaamiaisen jälkeen vanhempani lähtivät jouluiselle golf-kierrokselle, ja me olemme lähdössä pian myös liikenteeseen. Tänään ympyrä sulkeutuu kun palaamme Miamiin.

Hauskaa ja "lämmintä" joulua kaikille!

Port Saint Lucie, +20C

Kämppä kohillaan

Tänään matkasimme Orlandosta Kissimmeen Fleamarkettien kautta puoliväliin Miamia, Port Saint Lucie:en. Huomenna jatkamme edelleen Miamiin, josta ylihuomenna alkaa kotimatka. Kahden viikon irtiotto Floridassa on todellakin ollut irrottautuminen arjesta, ja vaikka täältä lähteminen tuntuu hieman haikealta, niin joutaahan tästä jo takaisin kotiin kissan luo!

Jouluun on kuitenkin vielä yö ja kotimatkaan kaksi, joten eiköhän eletä tätä päivää ja kelata vielä puoli vuorokautta taaksepäin. Aamupäivällä siirryimme siis noin sata mailia Atlantin rantaa alaspäin ja majoituimme Port Saint Lucien läntiseen osaan Castle Pine Golf Villas -huviloihin. Huviloita oli tarjolla yhdestä viiteen makuuhuoneella. Me valitsemamme kaksi yhden makuuhuoneen huvilaa. Huvilat sijaitsevat aivan PGA-golfkentän vieressä, ja suurista odotuksistamme huolimatta huvilat olivat vielä hulppeammat kuin osasimme edes unelmoida!

Huvilassa on mm. hehtaarin kokoinen muumi-roskis, kaksi vessaa, kolme telkkaria, normi-olkkarin kokoinen vaatehuone ja iso parveke. Luksusta matkalla, muttei vielä voita kotioloja!

Tammikeittiö ja kolmen tunnin lasagnen uuni

Parvekkeelta avautuu näkymä PGA-golfkentälle.

Makuuhuone kuin hotellissa, mutta korkeampi ja kodikkaampi

Vanhempani lähtivät pelaamaan viereiselle golfkentälle, ja me lähdimme tutkimaan lähiseutua ja sen rantoja. Port Saint Lucie on tavallinen jenkkikaupunki, jonka kylkeen on kasvanut PGA-golfkentän yhteyteen huviloiden ja varakkaamman väen keskus. Ajoimme Atlantin rannikkoa etelään ja Jensen Beachistä takaisin rannikon vieressä olevaa saaririuttaa pohjoiseen aina Fort Pierceen saakka, tutkaten paikallista rakennuskantaa ja myynnissä olevia asuntoja. Kyllä täälläkin passaisi elellä.

Paikallista huumoria liikennevaloissa

Atlantin ranta on sileä ja pitkä mutta tosi tuulinen.

Jensen Biitsin asuinkerrostaloja

Rantareitillä Jensen Beachiltä Fort Pierceen oli idylliset maisemat.

Oh America!

Auringonlasku oli punainen.

Kauniisti valaistut palmut

Ja silläkin uhalla, ettei tämä mitenkään kuulu päivän teemaan, niin vähän meitä huvitti oheinen ilmoitus moottoritien bensa-asemalla.

"Letkut yltävät molemmin puolin kulkuneuvoa."

Usko tai älä

Olemme olleet Orlandon Buena Lake Vistassa, Hampton Inn -hotellissa kaksi vuorokautta. Hotelliketju on meille uusi tuttavuus, ja se on yllättänyt meidät lämpimällä ja vaihtuvalla aamupalallaan. Muutoin hotelli painii samassa sarjassa suosimamme La Quinta Innin kanssa.

Tänäkin aamuna vanhempani lähtivät hakkaamaan palloa, tällä kertaa Hunter's Creek Golf Clubille. Me Joonaksen kanssa suuntasimme International Driven löytyvään Ripley's Believe It or Not -museoon. Ripley Odditorium (=outojen asioiden mueso) esittelee kaiken maailman outouksia, joita perustajansa Robert Ripley on matkoillaan ympäri maailmaa 1930-40 luvuilla haalinut ja kuvannut. Ripley Odditoriumeja löytyy useista kaupungeista ympäri maata, ja oletettavasti kaikki ovat pitkälti erilaisia. Meille Orlandon Ripley's oli lajinsa ensimmäinen.

Ripley's kokoelma oli mielenkiintoinen, ihmisen nahkalla koristelluine kalloineen, koiranhammaskoruineen, keskiaikaisine kidutusvälineineen, sorsakokoelmineen, ennätyslihavine ja -pitkine ihmisineen, epämuodostumisineen, luonnon oikkuineen, dinosauruksen luineen, silmänkääntötemppuineen jne jne.

Ripley's rakennus on vinksallaan.

Edustalla sisustusidea tulevaan laajennukseen ja taustalla nallekarkeista tehty "maalaus" Beyoncesta.

Biljardihuone on myös niin vinksallaan, että huimasi. Biljardipöydän takaoikea-nurkka näyttäisi nousevan ylöspäin, mutta..

 

Mona Lisa on tehty paahtoleipäkuutioista.

Tulitikku-auton tekemiseen on kulunut jokunen tulitikku-aski, muutama purkki Eri Keeperiä ja erän työtunti.

Uskomaton kolikkopeli

Ripley's museon jälkeen suuntasimme Orlandon keskustaan. Suurin osa Orlandon kävijöistä näkevät kaupungista vain huvipuistot, outlet-myymälät ja golf-kentät. Usea turisti ei edes käy Orlandon puolella vaan asustaa ja huvittelee viereisessä kaupungissa Kissimmeessä. Navigaattori neuvoi meidät alkuun ihan hassuun paikkaan, ja ehdimme jo päivitellä kaupungin surkeaa tilaa ennenkuin löysimme kaupungin oikeaan keskustaan. Orlandon keskustasta löytyy kaunis lampi puistoineen, korkeita pankkirakennuksia, ruokapaikkoja, tuulta ja liikennettä. Ihan oikea jenkkikaupunki.

Orlandon pankit

Siitä asti kun tämän loman lennot varattiin marraskuussa, Joonas on haaveillut siitä, että hän pääsisi syömään Kissimmeen Angels-ravintolaan. Angels on vanha, rock-henkinen jenkkiravintola, jossa on buffet-pöytä ja noin $35 hintaan kuuluu lobster eli hummeri. Tällä kertaa olimme Joonaksen kanassa viime kertaista fiksumpia, emmekä ladanneet lautasta täyteen salaateilla ja juustomakarooneilla vaan marssuime suoraan hummeritiskille. Kun mahaa ei oltu täytetty makaroonilla niin äyriäisiä mahtui monin kerroin edelliskertaa enemmän.

Enkelit ovat liikenteessä.